ICH LIEBE WEINTRAUBEN

(toi otsikko on tärkee lause koska se on totta ja mun hostäiti ostaa melkein joka päivä viinirypäleitä ku kaikki tykkää niistä ja se on kivaa)

Tervee! En oo varmaan aika pitkään aikaan kirjotellu mitään, eikä siihen oikeestaan oo mitään erityistä syytä. Välillä oon vähän kiireisempi ja välillä vähän vähemmän, että kyllä periaatteesa olis aikaakin joskus kirjotella mutta käytännössä ei. Oon tällä hetkellä käytännössä toista viikkoo kielikurssilla enkä periaatteessa käy ollenkaan normaalia koulua mutta käytännössä käyn. Koska kielikurssi on vaan klo 8-12.15 niin maanantai- ja tiistai-iltapäivisin pystyn käymään koulussa kuvistunneilla 11. luokan kans. En ees periaatteeessa muista mitä oon selittäny tästä luokkajutusta mutta siis periaatteessa oon nytte 10. luokalla mut tällä hetkellä mulla ei käytännössä oon yhtään tunteja 10. luokan kans. Ja nyt käytännössä lopetan tän periaatteessakäytännössä-väännön. Ei ollu ees vitsikästä, mut oon kai sen verran vieraantunu suomen kielestä että mun mielestä se oli hauskaa, ainakin aluks ja ainakin vähän. 

Mutta joo, vähän aikaa sitten olin vielä ihan hämmentyny kaikesta, sillai tosi positiivisella tavalla. Mutta sitte olin vähän yli viikon koulussa ja se alko jo melkein tuntuun tavallaan normaalilta, mut sitten meidät vaihtarit heitettiinki kielikurssille ja kaikki päivät onkin nyt ihan erilaisia kun koulussa. Niin nyt oon taas tavallaan hämmentyny ja se on kivaa. Tai ei hämmentyny oo oikee sana mut semmonen kiva tunne kun aina yhtäkkiä tapahtuu jotain randomia. Niin kun yks päivä viime viikolla mentiin kielikurssin jälkeen puolivahingossa johonkin Vanhojen Ihmisten Hienoon Ravintolaan neljän muun vaihtarin kans, kun ei tajuttu et se on oikeesti niin hieno paikka kun pari naista kerto et sieltä saa halpoja ranskiksia. Eikä sieltä edes saanu ranskiksia ja naurettiin vaan koko ajan ja tilattiin kaks kallista annosta. (Ainaki opiskelijabudjetille kallista! Ja jos vertaa Döneriin joka maksaa parhaassa tapauksessa 3€) Ja oli muuten maukas ateria, hehee!

On ollu tosi mukavaa tuola kielikurssilla, kun meitä on sielä suurinpiirtein 10 vaihtaria (en jaksa laskee hehe) neljästä eri kaupungista/kunnasta, siis saksalaisista kaupungeista ja ollaan kotosin varmaan seittemästä eri maasta. Ja en oikeesti jaksa laskee monestako maasta tullaan, ajattelen joka päivä niin paljon. Haha rankkaa. Mut siis tarkotan että kun joka päivä puhuu englantia ja saksaa ja opiskelee saksaa ja vieläki kaikki tuntuu niin uudelta ja jännältä, ja on niin paljon asioita mitä pitäis tehdä, niin jotenki sit kun on kotona niin välillä en jaksa ajatella yhtään edes yksinkertasia laskuja tai mitään! :D Ja välillä tunnen itteni tosi tyhmäks kun en muista monien ihmisten nimiä tai jotain yksinkertasia asioita, mut luulen että osasyy on se että kaikki päivät ja kieli on niin erilaisia kun ennen, ja aivot on jotenki ylikuormittunu! Terveisin aivokirurgian tohtorivääpeli Anni. Mää meinaan tiän näistä kaiken. (Oikeesti oon vaan tyhmä! :D)

Kriiseilin jossain vaiheessa sen kans että mitä haluaisin harrastaa ja tehdä täälä, kun kaikki tuntu niin kivalta. Juu on kyllä vaikeeta elämää ja suuria ongelmia. Päätin jatkaa koripalloo, se on niin lystiä! Ja varsinki se on hauskaa kun muut on pelannu jo monta vuotta ja mä alotin just! ;) Ja oon nyt partiossakin, käyn sielä joka toinen viikko lähikaupungissa. Luultavasti. Se on ihan alussa vasta ni en oo varma. Mutta se on hauskaa koska voin mennä joka kerta junalla ja rakastan junamatkoja. Mutta haluaisin myöski skeitata ja juosta ja valokuvata ja joogata ja tehdä vapaaehtoistyötä. Ei muuta. Hehe. Ja toisaalta taas en halua vaan koko ajan tehdä jotain vaan haluan kattella tähtitaivasta ja auringonlaskua ja -nousua ja mennä meren rannalle. (Onko se yhdyssana?)

Pari päivää sitten oli eniten ikävä kotiin mitä on ollu koko aikana kun oon ollu täälä. Mutta ei se ollu mitenkään sietämätöntä. Joskus tulee ikävä, mutta aina kuitenkin oon sitä mieltä, että mä oikeeti haluan olla täälä. Ja jotenkin nyt kun oon täälä ja alotan oikeestaan kaiken alusta, kieltä ja ihmissuhteita myöten, niin tulee ajateltua tosi paljon kaikkea, hmm en tiedä, hehe elämän suuria kysymyksiä. Esim. Mikä on elämän tarkotus ja mikä on tärkeetä. No joo. Mutta siis kun oikeesti tämmönen pieni laspi alkaa vähitellen tajuaan miten paljon kaikkee täälä maapallolla on ja tapahtuu. En usko että puhun pelkästään omasta puolestani kun sanon että se on oikeesti totta, että on helpompi tajuta asioita kun itte näkee ja kokee tai kuulee joltain paikalliselta jotain, eikä vaan kuule asioita mutkan kautta tai lue sanomalehdistä. Tällä hetkellä oon vaan tosi kiinnostunu ja innostunu kaikesta. Esim. Chilen poliittisesta tilanteesta ja afrikkalaisista rumpurytmeistä. Ja tuntuu että haluaisin tietää Suomesta enemmän, että voisin sillai kivasti pätee aina kaikille täälä kun ne kysyy jotain Suomesta. No hehe muutenkin. 

Jotenkin on helpompi kirjottaa tänne kun tiedän että en nää ketään joka tätä lukee tosi pitkään aikaan, että jos sanon jotain hirmusen noloo niin ei kukaan muista sitä kuitenkaan enää kun tuun takasin Suomeen. Kyllä mä oikeesti sensuroin kaikkee mutta en niin paljon kun ennen. Ehkä se on vaan ihan hyvä. Välillä mietityttää että millasen kuvan tää blogi antaa musta kun kirjotan tänne niin harvoin ja en läheskään kaikkea. Välillä tuntuu että vaikutan oikeen perusvaihtaristereotypialta; "JEE JEE KAIKKI ON NIIN UUTTA JA IHMEELLISTÄ TÄÄLÄ ON IHAN PARASTA JEE MUKAVII IHMISII JA TOSI RENTOO JEE JA OON IHAN UNOHTANU SUOMEN KIELEN SIIS IIK" mutta sitte taas esim. tää postaus vaikuttaa varmaan joltain kevyeltä psykologistelulta. Hups toi ei varmaan oo mikään sana. No jaa, kai se on vähän kaikissa medioissa (lol mun blogi ei oo mikään media) niin että on vaikee tietää mikä on koko totuus. Mutta en ainaskaan halua pitää tätä blogia vaan siks että hehkuttaisin ja todistelisin koko ajan kuinka upeeta ja mahtavaa mun uus elämä on täälä ja kuinka monta uutta kaveria oon keränny. Ja sitte seuraavaks heti kuva jossa on mun uusia kavereita. Hehe. Vänkää. Tulipas tekopyhä olo! :D

Altstadtfestissä naapurikaupungissa muiden vaihtareiden ja ex-vaihtareiden kans. En osaa suomentaa tota tapahtumaa kauheen hyvin mutta se oli semmonen festivaalikarnevaali joka oli pari viikkoo sitten. Oli awesomea!

Asuin viikon ajan toisessa perheessä kun omat vanhemmat oli lomamatkalla, ja tältä näytti reitti koulusta kotiin sen viikon ajan. Se oli vähän metsämmässä. Otin tän kuvan vaan nopeesti puhelimella kun toi valo siivilöity niin kauniisti puiden välistä mut nyt se näyttää vaan kuraselta. Mielikuvitelkaa se yhtä kauniiks kun se oli oikeesti.

Mää kasvatan etuhiuksia pois ja operaatio on nyt tässä vaiheessa. Näyttää siltä ettei hyvältä näytä.  Ehkä parin vuoden päästä! Hehe ihan sama ne on vaan karvoja! Eikö.

Tää on näkymä meidän kielikurssiluokan ikkunasta. Aika perus Meppen-lähiö-katu-näkymä. Tommonen soma talo ja  soma puutarha (joka ei oikeestaan näy) ja polkupyörä. Aina polkupyöriä kaikkialla ja kaikki kulkee pyörällä kaikkialle. Tykkään!

Paljonpaljonpaljon terkkuja Suomeen!
<3Anselmi